Vittuiletko SDP?

"Jäsenpalaute SDP uudistuu - ohjelmasta" - kirje tipahti postilaatikkooni toisen kerran tällä viikolla. Kirjeessä pyydetään jäsenpalautetta seuraavan lauseen johdattelemana: "Mitkä viisi asiaa edistävät mielestänne parhaiten SDP:n uudistumista."

Aluksikin voisimme lopettaa kyselemisen ja tehdä jotain vaihteeksi. Olen viimeisen vuoden aikana kertonut ajatuksistani jo useampaan otteeseen erilaisissa "tulevaisuuden muisteluissa" ja "tulevaisuusmissälieissä". Tällä hetkellä uusi jäsenkysely tuntuu lähinnä vittuilulta.

On tietenkin hienoa, että jäsendemokratiaa kehitetään siten, että kentältä kysytään heidän mielipidettään. Olisi tietenkin mukavaa, että mielipiteet otetaan huomioonkin, ettei koko aikaa tarvitsisi kysellä ja jatkaa sen jälkeen samoissa merkeissä. Jos minun mielipidettäni nykyään kysytään, kehoitan kaikkia tutustumaan SONKin edellisessä liittokokouksessa hyväksyttyyn tulevaisuusasiakirjaan.

Uudistuminen on konkreettinen prosessi, joka todellakin tulee muuttamaan jotain perustavanlaatuista vanhoissa rakenteissa. Uudistuminen ei ole mantra, jota on kiva toistella vakuuttaakseen "uutta suuntaa" muille.

SDP - lopeta jo leikki ja ala töihin!

lyhyt puheenjohtaja-asiaan liittyvä kommentti

Sunnuntaina Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei aio pyrkiä jatkokaudelle SDP:n puheenjohtajaksi. Silloin ehdokkaaksi oli asettunut yksi ja toinen harkitsi. Nyt torstaina, neljä päivää myöhemmin, jo viisi on mukana kisaamassa puolueen johtopaikasta ja ainakin kaksi harkitsee vielä. Voi herttileijaa sentään, tästähän saattaa tulla mielenkiintoista.

Toivon, että vihdoin pääsemme tilanteeseen, missä vanhat junttaryhmät (ei kannata valehdella, pääehdokkailla oli jo tukijansa, ja keskustelulla tuskin olisi saatu mitään suurta jännitystä kisaan aikaan) hajosivatkin ja pääsisimme vihdoinkin puhumaan asiasta. Vihdoin olisi mahdollista, että puheenjohtajaehdokas olisi tärkeämpi kriteeri valinnassa, kuin hänen takanaan olevat pumput.

Tulen seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.

Ei tässä näin pitänyt käydä

Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Koneeni vieressä on lappu, jossa lukee: "Muista päivittää blogiasi. Se on kaunis asia." Ja silti jätän tuon oman kehoitukseni huomioimatta. Koitetaan uudestaan siis, nyt kun elämässä on taas vähän seesteisempi kohta menossa.

En ole tällä hetkellä Turussa, missä on SDP:n tulevaisuusfoorumi. Ilmoittauduin paikalle kyllä ja tavaratkin ovat tuossa vierelläni pakattuna, mutta tässäpä sitä ollaan edelleen. Ehkä näin on hyväkin, sillä jos kirjoittamista blogiin voi pitää jonkinmoisena indikaattorina - on viikonloppu tehnyt tehtävänsä.

Olin IUSY:n liittokokouksessa Santo Domingossa kaksi viikkoa takaperin. Matkan tukoksena olen vakuuttunut, että kansainvälinen kattojärjestömme tarvitsee samanlaista rakenteellista muutosta, kuin mistä meilläkin puhutaan paraikaa. Oli mahtavaa tutustua tovereihin eri puolilta maailmaa, ja oli kiinnostavaa käydä perusteellista keskustelua esimerkiksi Israelin poliittisesta tilanteesta. Maailmassa on vähän paikkoja, joissa tällaista voi tehdä. On eri asia lukea eri maiden tapahtumista lehdestä, kuin puhua toiminnan keskellä olevien ihmisten kanssa kasvokkain.

Mutta mutta, toiminta ennen kokousta itse kokous jätti hieman pahan maun suuhun - aikataulut ei pitäneet, työryhmätoiminta oli puutteellista tai olematonta, informaatio ei kulkenut. Paikalla vallitsi pienimuotoinen kaaos. Saimme kuitenkin päätettyä asioista: People in Movement -asiakirja tärkeimpänä näistä. Uuden presidiuminkin valinta meni miltei nappiin, ainoana takaiskuna lie tukemamme ugandalaisen ehdokkaan häviö äänestyksessä.

Meillä on suuri liike, paljon mahtavia ihmisiä, suunnaton potentiaali ja kankeat rakenteet. Heitimme monta kertaa matkan aikana olevamme kokouksessa vain tekemässä maailmasta paremman paikan. Se on mahdollista, mutta ilman toimivaa maailmanparannuskonetta vaikeaa.

Olen vakuuttunut nyt, enemmän kuin koskaan, että maailman sosialidemokraattisen liikkeen tulee uudistaa rakenteitaan perustavalla tavalla suuremmassakin mittakaavassa, kuin paikallisella- tai valtiotasolla. Liikkeemme on yli satavuotias, rakenteemme periytyvät ajasta joka oli aivan erilainen. Maailma muuttuu suunnatonta vauhtia, teknologia kehittyy, ero rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, talous heittää häränpyllyä ja mitä vielä.

Nykyisenkaltaisessa maailmassa, missä yksittäisen ihmisen elämään vaikuttaa yhä konkreettisemmin tuhansien kilometrien päässä tapahtuvat asiat, on typerää keskittyä pelkästään oman takapihan tuijottamiseen. Kansainvälinen yhteistyö tulee olemaan kaikki kaikessa - on katsottava haluammeko reagoida maailman tapahtumiin vai vaikuttaa niihin!

Kansainvälinen politiikka on parasta paikallispolitiikkaa.

SDP:llä on mainio tilaisuus olla positiivisen rakenneuudistuksen esimerkkinä liikkeessämme. Toivon että näin tulee olemaan, sillä tekemisillämme saattaa olla kauaskantoisempia vaikutuksia, kuin äkkiseltään voisi arvata.


(kuvassa Santo Domingo hotellihuoneemme parvekkeelta)

pitäisi varmaan hankkia poika poven parantamiseksi

Oireen nimi on "lukkopolvi", aiheuttajana voi olla joko polven kierukka tai rustosta irronut palanen, joka kiilaa polven johonkin asenton. Itse en tiedä, kumpi on syynä, tiedän vain kirurgin sanoneen leikkauksen olevan viikon sisällä. Katsotaan sitten.

ylistyslaulu sienille

Sienet ovat yksi heikkouksistani, sienestys yksi jokavuotisista aktiviteeteistani. Viimeisinä viikkoina on satanut runsaasti, ja sehän merkitsee vain ja ainoastaan itiöemäkkeiden nousua maanpinnan yläpuolelle poimimista odottamaan. Ja kuinka paljon niitä olikaan, tatteja ja haperoita.

Harva asia pystyy ylittämään tunnelmaa, kun loppukesän ensimmäisten pimeiden aikana käsittelee sieniä säilöön eri muodoissaan, sipaisee välillä täyteläistä shirazia ja kuuntelee vanhaa detroitilaista technoa (niin minä ainakin teen) vienon sateen ropinan säestäessä toimia. Olen kolmannessa taivaassa.

Hihkun innosta, jos löydän poikkeuksellisen ylvään sienen. Lörpöttelen pienille, juuri maasta ylös pukkaaville kaunokaisille, olen todellakin kestämätön. Kaverina metsässä on tosin yleensä veljeni, joka on aivan samanlainen. Harrastus kulkee suvussa.

Kesä taittuu pikkuhiljaa syksyyn, tämä on suosikkiaikani vuodesta.

Kirjoitustauko loppumaan päin

Venähti päivitysväli hieman. Olen ottanut lomaa kaikesta ajattelua vaativasta toiminnasta: Tiede nurkkaan, tietokone kiinni, lehdet kasaksi, eristäytyminen ulkomaailmasta. Nyt elokuun alkaessa alkaa taas uusi aktivoituminen, nyt kaikki muut hommat alta pois ja sitten jatkan epäsäännöllisiä päivityksiä.

Piiri pieni pyörii

Hyvä minä! Mursin varpaani iskiessäni kahdesti peräkkäin jalkani tuolin jalkaan. Erityisen taidokasta tämä on siinä suhteessa, että viikonloppuna oli veljeni polttarit, jossa ohjelmana oli esimerkiksi paintball - erittäin hasardia (mutta pirun hauskaa) hommaa siis. Mutta muutamaa pientä mustelmaa lukuunottamatta säilyin hengissä. Sen sijaan sitten ihan muuten vaan kirjahyllyyn kurottaessani heti murran osia itsestäni. Onneksi varvas ei ole ihmiselimistön tärkeimpiin kuuluva osa.

Olisi paljon raflaavampaa puhua "taisteluvammoista", mutta kun ei niin ei.

Taisteluvammoista kärsii jokin toinen taho - SDP. Vaalitappio aukaisi silmiä: vanha monoliitti ei toimi, äänestäjäkunta poistuu autuaammille poliittisille laitumille, puolue on henkitoreissaan - onko tämä loppu? Vastahan minäkin pääsin alkuun.

Onneksi uusi alku on näkyvissä. Puolue on kuin kuuden miljoonan dollarin mies: "Steve Austin, astronaut. A man barely alive. Gentlemen, we can rebuild him. We have the technology. We have the capability to build the world's first bionic man. Steve Austin will be that man. Better than he was before. Better, stronger, faster."

Ja mikä parempi tapa tehdä puolueesta tehokkaampi, kuin murtaa nykyisenkaltainen pyramidinmuotoinen puoluehierarkia niin, että myös rivijäsenillä on parempi mahdollisuus saada sanottavansa kuuluviin? Ja piirit, kuka niitä tarvitsee, ne vain lisää yhden portaan lisää jo muutenkin mammuttimaiseen järjestelmään - heitetään hukkaan kaikki!

Olen kuullut paljon keskustelua juuri piirijärjestöjen asemasta - ne nähdään helposti turhina, muinaisina, raskaina rattaina. Kyllä - mutta piirien olemassaolo on mielestäni oikeutettua. Eikä pelkästään oikeutettua vaan elintärkeää. Se ei merkitse, etteikö muutosta silti tarvita.

Etelä-Suomi ja Helsinki ovat Oulun alueella käteviä kirosanoja. Politiikasta puhuttaessa monesti kuulen jonkun sanovan sanan "Helsinki" ja sitten nyökytellään päätä silmiä pyöritellen. Ne nähdään kaukaisina, siellä jossain, olevina omaa etuaan ajavina alueina, jotka unohtavat "meidän ongelmat". Itse olen joutunut aika koviin puolustustaisteluihin selittäessäni, miksi esimerkiksi pk-seudun kehäratahanke on tärkeä asia. Aluepolitiikka on vahva (tietenkin on muistettava Oulun läänin väri yleensäkin) ja mitä me pystymme tarjoamaan?

Tällä hetkellä pystymme tarjoamaan toimintaa kunnallisella tasolla, voimme liittyä paikallisiin työväenyhdistyksiin. Mutta seuraava taso, minne voimme siirtyä itseksemme, on jo valtakunnalliset yhdistykset. Alueelliseen toimintaan pääsee käytännössä ansioitumalla ensin omassa osastossaan, jolloin voi toivoa pääsevänsä piirikokousedustajaksi. Jipii!

Ongelma tulee eteen siinä, että monessa pienemmässä kunnassa paikallisyhdistykset ovat henkitoreissaan - toiminta on joko olematonta tai heikkoa. Ilman paikallista toimintaa, ei ole paikallista kiinnostusta - ilman liikettä, ei ole intoa lähteä seuraavalle tasolle. Isot yhdistykset omaavat resursseja tämän mielekkään poliittisen toiminnan luomiseen, ja pysyvät hengissä helpommin. Mutta pienillä paikkakunnilla vain emme ole lähellä ihmisten arkea, vaan näyttäydymme "isojen kaupunkien edunajajina".

Tämän takia haluan nähdä piirijärjestöjen ottavan aktiivisemman roolin piirissä.

Voisi esimerkiksi harkita, että piirijärjestöt siirtyisivät puolueosastoiksi (kunnallisen sijasta siis alueelliseksi) joihin sulautetaan pienet, huonosti toimivat ja väsyneet kunnalliset järjestöt. Tämä loisi eräänlaisen superosaston, joka pystyisi toimimaan aktiivisemmin alueellisesti ja isompien resurssien turvin antamaan potkua myös kunnallisille toimijoille.

Tuli mitä tuli. Piirijärjestöjen on saatava uusi, aktiivisempi rooli niin, että ne pystyvät toimimaan tehokkaasti siellä, missä apua tarvitaan. Jos haluamme, että ihmiset tulevat meidän luokse, on meidän otettava myös askel ihmisiä kohden.

(kuvassa virtapiiri)