Kirjoitustauko loppumaan päin

Venähti päivitysväli hieman. Olen ottanut lomaa kaikesta ajattelua vaativasta toiminnasta: Tiede nurkkaan, tietokone kiinni, lehdet kasaksi, eristäytyminen ulkomaailmasta. Nyt elokuun alkaessa alkaa taas uusi aktivoituminen, nyt kaikki muut hommat alta pois ja sitten jatkan epäsäännöllisiä päivityksiä.

Piiri pieni pyörii

Hyvä minä! Mursin varpaani iskiessäni kahdesti peräkkäin jalkani tuolin jalkaan. Erityisen taidokasta tämä on siinä suhteessa, että viikonloppuna oli veljeni polttarit, jossa ohjelmana oli esimerkiksi paintball - erittäin hasardia (mutta pirun hauskaa) hommaa siis. Mutta muutamaa pientä mustelmaa lukuunottamatta säilyin hengissä. Sen sijaan sitten ihan muuten vaan kirjahyllyyn kurottaessani heti murran osia itsestäni. Onneksi varvas ei ole ihmiselimistön tärkeimpiin kuuluva osa.

Olisi paljon raflaavampaa puhua "taisteluvammoista", mutta kun ei niin ei.

Taisteluvammoista kärsii jokin toinen taho - SDP. Vaalitappio aukaisi silmiä: vanha monoliitti ei toimi, äänestäjäkunta poistuu autuaammille poliittisille laitumille, puolue on henkitoreissaan - onko tämä loppu? Vastahan minäkin pääsin alkuun.

Onneksi uusi alku on näkyvissä. Puolue on kuin kuuden miljoonan dollarin mies: "Steve Austin, astronaut. A man barely alive. Gentlemen, we can rebuild him. We have the technology. We have the capability to build the world's first bionic man. Steve Austin will be that man. Better than he was before. Better, stronger, faster."

Ja mikä parempi tapa tehdä puolueesta tehokkaampi, kuin murtaa nykyisenkaltainen pyramidinmuotoinen puoluehierarkia niin, että myös rivijäsenillä on parempi mahdollisuus saada sanottavansa kuuluviin? Ja piirit, kuka niitä tarvitsee, ne vain lisää yhden portaan lisää jo muutenkin mammuttimaiseen järjestelmään - heitetään hukkaan kaikki!

Olen kuullut paljon keskustelua juuri piirijärjestöjen asemasta - ne nähdään helposti turhina, muinaisina, raskaina rattaina. Kyllä - mutta piirien olemassaolo on mielestäni oikeutettua. Eikä pelkästään oikeutettua vaan elintärkeää. Se ei merkitse, etteikö muutosta silti tarvita.

Etelä-Suomi ja Helsinki ovat Oulun alueella käteviä kirosanoja. Politiikasta puhuttaessa monesti kuulen jonkun sanovan sanan "Helsinki" ja sitten nyökytellään päätä silmiä pyöritellen. Ne nähdään kaukaisina, siellä jossain, olevina omaa etuaan ajavina alueina, jotka unohtavat "meidän ongelmat". Itse olen joutunut aika koviin puolustustaisteluihin selittäessäni, miksi esimerkiksi pk-seudun kehäratahanke on tärkeä asia. Aluepolitiikka on vahva (tietenkin on muistettava Oulun läänin väri yleensäkin) ja mitä me pystymme tarjoamaan?

Tällä hetkellä pystymme tarjoamaan toimintaa kunnallisella tasolla, voimme liittyä paikallisiin työväenyhdistyksiin. Mutta seuraava taso, minne voimme siirtyä itseksemme, on jo valtakunnalliset yhdistykset. Alueelliseen toimintaan pääsee käytännössä ansioitumalla ensin omassa osastossaan, jolloin voi toivoa pääsevänsä piirikokousedustajaksi. Jipii!

Ongelma tulee eteen siinä, että monessa pienemmässä kunnassa paikallisyhdistykset ovat henkitoreissaan - toiminta on joko olematonta tai heikkoa. Ilman paikallista toimintaa, ei ole paikallista kiinnostusta - ilman liikettä, ei ole intoa lähteä seuraavalle tasolle. Isot yhdistykset omaavat resursseja tämän mielekkään poliittisen toiminnan luomiseen, ja pysyvät hengissä helpommin. Mutta pienillä paikkakunnilla vain emme ole lähellä ihmisten arkea, vaan näyttäydymme "isojen kaupunkien edunajajina".

Tämän takia haluan nähdä piirijärjestöjen ottavan aktiivisemman roolin piirissä.

Voisi esimerkiksi harkita, että piirijärjestöt siirtyisivät puolueosastoiksi (kunnallisen sijasta siis alueelliseksi) joihin sulautetaan pienet, huonosti toimivat ja väsyneet kunnalliset järjestöt. Tämä loisi eräänlaisen superosaston, joka pystyisi toimimaan aktiivisemmin alueellisesti ja isompien resurssien turvin antamaan potkua myös kunnallisille toimijoille.

Tuli mitä tuli. Piirijärjestöjen on saatava uusi, aktiivisempi rooli niin, että ne pystyvät toimimaan tehokkaasti siellä, missä apua tarvitaan. Jos haluamme, että ihmiset tulevat meidän luokse, on meidän otettava myös askel ihmisiä kohden.

(kuvassa virtapiiri)