Sienet ovat yksi heikkouksistani, sienestys yksi jokavuotisista aktiviteeteistani. Viimeisinä viikkoina on satanut runsaasti, ja sehän merkitsee vain ja ainoastaan itiöemäkkeiden nousua maanpinnan yläpuolelle poimimista odottamaan. Ja kuinka paljon niitä olikaan, tatteja ja haperoita.
Harva asia pystyy ylittämään tunnelmaa, kun loppukesän ensimmäisten pimeiden aikana käsittelee sieniä säilöön eri muodoissaan, sipaisee välillä täyteläistä shirazia ja kuuntelee vanhaa detroitilaista technoa (niin minä ainakin teen) vienon sateen ropinan säestäessä toimia. Olen kolmannessa taivaassa.
Hihkun innosta, jos löydän poikkeuksellisen ylvään sienen. Lörpöttelen pienille, juuri maasta ylös pukkaaville kaunokaisille, olen todellakin kestämätön. Kaverina metsässä on tosin yleensä veljeni, joka on aivan samanlainen. Harrastus kulkee suvussa.
Kesä taittuu pikkuhiljaa syksyyn, tämä on suosikkiaikani vuodesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
hhmmm... tuli hyvälle mielelle lukiessani tekstiäsi... ihmisten pitäisi kirjoittaa enemmän oodeja ja ylistyksiä ihanille asioille... muuten kuinkas se meidän sopimus siitä "piknikistä"? alkaa loppua kesä kohta kesken...
Lähetä kommentti