Huippua huipuille huipusti!

Huippuyliopisto - monelle suomalaisen tieteen graalin malja.

Ideahan on yksinkertainen: Luodaan pääkaupunkiseudun korkeakouluja yhdistämällä uusi suuri yliopisto, jolla on resursseja kansainvälisen tason tutkimukseen ja koulutukseen. Tällaisen yliopiston olemassaolo toisi Suomeen huipputason tutkimusta jonka vanavedessä seuraisivat myös huipputason osaajat. Yksi yleisesti käytetty termi on "kriittinen massa".

Kriittinen massa on kuitenkin tainnut monelta hankkeen perään haikailevilta juuttua aivoihin, sillä keskustelussa on puhuttu vain tulevan suomalaisen korkeakoululaitoksen helmen suuruudesta. Harvassa ovat ne puheenvuorot, joissa sivutaan tutkimuksen ja koulutuksen yliopistolle oleellisinta asiaa: Mikä tekee yliopistosta hyvän.

Jos otamme syyniin eräitä ehdottomasti maailman huipulla olevia yliopistoja (Cambridge, Harvard, MIT...) voimme huomata, ettei monikaan näistä ole mitenkään erityisen suuri yliopisto opiskelijamäärissä mitattuna. Mutta se, missä eroa alkaa tulemaan on jatko-opiskelijoiden ja henkilökunnan määrät - esimerkiksi MIT:ssä on jatko-opiskelijoita puolitoista kertaa perusopiskelijoita enemmän (4127 ja 6126).

En mene tällä kertaa liian syvälle, mutta kärjistetysti voisin todeta, että ehdottomien maailman huippuyliopistojen ensisijainen tehtävä on juuri tutkimus opiskelijoiden koulutuksen tulevan siinä sivussa. Siis täysin päinvastoin, kuin mikä suomalaisessa keskustelussa on ollut esillä: Kouluttaa huippuosaajia yrityksille.

En pane vastaan, jos hanke onnistuu tavoitteissaan. Pelkona kuitenkin on, että huippuyliopiston toteutus ontuu, ja siten muuttu vain ylisuureksi resurssisyöpöksi. Toivottavasti tätä hanketta ei munata - merkit eivät kuitenkaan ole kovin suotuisat.

Maailman yliopistojen ranking on tullut suomalaisessa yliopistokeskustelussa esille muutamankin kerran. Jo viidensadan parhaan yliopiston listalle pääsy on kunnioitettava saavutus, Suomesta listalla on yhteensä viisi oppilaitosta: Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistot, sekä Teknillinen korkeakoulu Otaniemessä.

Vuoden 2006 rankingissa Helsingin yliopisto on maailman listalla sijalla 74 ja Euroopan listalla 23. Sijoitus on kunnioitettava, mutta kun tarkastelemme listaa eteenpäin, huomaamme seuraavan suomalaisen korkeakoulun olevan Turun yliopisto jaetulla sijalla 202-301 - huomattavasti Helsinkiä jäljessä (mutta silti Euroopan top100 -listalla toisena suomalaisena). Turun jälkeen saamme siirtyä sijaluvuille 401-500 löytääksemme Jyväskylä, Oulun ja TKK:n.

Jos vertaamme lukuja rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin, voimme todeta seuraavaa: ruotsalaisia yliopistoja maailman top100 -listalla on neljä; Karoliininen instituutti etunenässä sijalla 48. Euroopan top100 -listalla Ruotsi loistaa yhdeksällä opinahjolla Suomen kahta vastaan, ja sijoituksia maailman viidensadan parhaan joukossa on 11.

Mutta tarkastellaanpa suomalaisten korkeakoulujen sijoitusta vielä hieman:

Vuonna 2004 Helsingin yliopisto oli maailman listalla sijalla 72 ja Euroopassa 21. Jyväskylän yliopisto ja TKK löytyivät sijaluvuilla 302-403 Turun ja Oulun pitäessä sijoituksensa. Suunta on siis alaspäin, aivan kuin korkeakouluissamme olisi tapahtunut parin viimevuoden aikana jotain...

Muistan muutama vuosi takaperin olleen jutun, missä useilta lääkäreiltä oli kysytty: "Kumpaan sijoittaisit enemmän resursseja: pelastushelikoptereihin vai terveyskeskuksiin?" Terveyskeskukset voitti. Toki pelastushelikopterit ovat näkyviä ja uusinta uutta, niillä saadaan hädässä olevat vietyä nopeasti hoitoon ja henkiä pelastuu. Mutta terveyskeskukset tekevät juuri sitä pohjatyötä, vaikka ovatkin ehkä harmaita ja tylsiä ja mitä vielä - on niiden työ arvokkaampaa, kuin terveydenhuollon rocktähtien.

Samoin yliopistoissa pitäisi pistää perusasiat kuntoon. Laadukkaan (ei tehokkaan) korkeakoulutuksen takaaminen yliopistosta riippumatta on mielestäni tärkeämpää, kuin yhden huippuopiston luominen. Emme saa kehittää yhtä muut unohtaen, ja täten jakaen suomalaiset yliopistot karkeasti A ja B -kasteihin (huiput ja maakuntayliopistot).

On aika katsoa, mikä toimii ja mikä ei, ja toimia sen mukaan. Jos ulkomailta tullaan Suomeen ottamaan oppia suomalaisista peruskouluista, ehkä meidän tulisi lähteä Ruotsiin ottamaan oppia sikäläisistä korkeakouluista.

Ottaisin mielelläni sivistyksen, tutkimuksen ja vapauden takaisin.