Hei, olen Jaakko

Tein tänään kävelylenkin kiertäen Oulun kirpputoreja ja kierrätyskeskuksen. Ostan näistä paikoista harvoin mitään muuta kuin äänilevyjä. Tänään haaviini tarttui Modern Talkingin Let's Talk About Love (hieman kulunut, mutta vielä hyvin soiva) ja Eddy Huntingtonin Bang Bang Baby (täydellisessä kunnossa, ei naarmuja tai mitään), kumpikin musiikillisilta ansioiltaan täyttä roskaa. En olisi kyllä maksanut kummastakaan euroa enempää.

Eddy Huntingtonin levyllä oleva kappale USSR on tosiaan 80-luvun italodisco-buumin yksi muistetuimmista hiteistä, tämän takia levyyn rahaa sijoitinkin. Kappale on hitaasti soljuva diskopauke hauskalla äänimaisemalla mieskuorosamplemelodioineen ja muineen. Kuten yleensä, on levyn muut raidat ovat enemmän ja vähemmän täytettä. Nimibiisin "Bang Bang Baby" kertosäkeen riimittely: "Bang bang baby, you sexy mover. Come on baby, we can do some bang bang" on vain yksinkertaisen noloa kuunneltavaa. Mitä vähemmän voin puhua Modern Talkingin levystä - sen parempi.

Minulla on tietynlainen viehtymys tiettyyn juustoisuuteen musiikissa. Kaiken ei tarvitse olla aina niin naama irvessä väännetyn totista. Ehkä tämä on yksi syy siihen (ja tästä olen jollain kierolla tavalla jopa ylpeä), että omistan miltei täydellisen kokoelman Paula Abdulin levyjä ja singlejä. Toinen selitys voi olla lapsuusajan viehtymykseni Opposites Attract -kappaleeseen: kerään levyjä, joita nuorempana en viitsinyt ostaa, koska minun piti olla teininä kuunnella vain AC/DC:tä ja punkia. Tässä pitää kuitenkin huomauttaa, että Paula Abdulin Straight Upin House Mix (Kevin Saundersonin versioima) on ehkä yksi maailmankaikkeuden parhaista tanssipiiseistä.

On lauantai, pitkä vappuviikonloppu, en ole liikkeellä, aatto on vasta ylihuomenna. Pöydällä edessäni on avattu, puoliksi juotu pullo argentiinalaista Trivento Tribu punaviiniä (Bonarda-rypäleistä).

Pidän musiikista, se on tärkeä osa elämääni. Itseasiassa kotona ollessani minulla on suurimman osan ajasta jokin levy soimassa tai radio soimassa. Tällä hetkellä kuuntelen Kate Bushin The Dreamingia - oloni on kovin kahdeksankymmentälukulainen ollut koko päivän. Tämä taitaa johtua myös tällä hetkellä luettavana olevasta kirjasta, joka on Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko. Tämän kirjan innoittamana aloitin myös tämän kirjoitusprosessin, alkuperäisenä aikomuksenani ollen apinoida kerronnan tyyliä. Toisaalta, kuka haluaa kuulla Technicsin SL-1200MKII -levysoittimistani ja NAD 312 -vahvistimestani yhdistettynä hienoihin omatekoisiin kaiuttimiin (rakennettu teini-iässä, isot, rumat ja lilat). Kuuntelin myös paljon Genesistä (Invisible Touchia, Abacabia ja Genesistä) päivemmällä, taidan olla helposti manipuloitavissa...

Minulta joskus kysytään millaista musiikkia kuuntelen, en koskaan osaa vastata kysymykseen. Kuuntelen miltei kaikkea, kunhan se on hyvää. En voi sanoa suoraan lempikappalettani, sillä yhtä sellaista ei ole. Kerran koitin listata ne kappaleet, jotka ovat vaikuttaneet musiikkimakuuni eniten, lista on seuraavanlainen:

Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa
Dire Straits - Money for nothing
Genesis - House by the sea
AC/DC - Thunderstruck
The Ramones - I Don't wanna go down to the basement
Madonna - Vogue (ja Who's that girl)
Technotronic - Pump Up the Jam
Aphex Twin - On
Moby - Feeling So Real
Marusha - It Takes Me Away
The ORB - Towers of Dub
Ken Ishii - Extra
Nostrum - Brainchild
Captain - Space Depris
Tori Amos - Cornflake Girl
Massive Attack - Unfinished Sympathy
Rythim is Rythim - Icon
Pink Floyd - Have a Cigar
Erasure - Always
Jean Michel Jarre - Oxygene IV
PJ Harvey - Down by the water
Björk - Isobel
The Prodigy - Out Of Space
Kraftwerk - Robots
Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath
Bachin Air tietty iskee kanssa... (toimi porttina vahvempiin klassisiin elämyksiin)

Koko ajan tulee mieleen uusia nimiä ja huomioita: Eihän tuossa listassa ole yhtään funk tai reggaekappaletta, entä missä on soul ja muut, missä on Future Sound of London? Kuitenkin pidän nämä omat epäilykseni hallinnassa, listaan vain vaikuttavimmat kappaleet.

Kun minulta kysytään, mitä musiikkia kuuntelen, vastaan yleensä: "hyvää musiikkia." Tämä ei ole aina totta. Kuuntelen kaikenlaista, uskollisuus jollekin tyylisuunnalle on vain liiaksi kahlitsevaa: Olin pienempänä puristi, korjaan virheitäni koko ajan.

Lempielokuvani voin nimetä miltei suoriltaan: Blade Runner. Pidän kuitenkin pääasiassa hyvistä elokuvista, samoin huonoista toimintarainoista. Olen monessakin suhteessa hyvin kaksijakoinen: Toisaalta vaadin taidetta (rakastan Kieslovskia, Tarkovskia, Kurosawaa ja Kubrickia), toisaalta taas saan uskomattomia kiksejä pahimman luokan toimintarainoista (Commando, Death Wish, American Ninja...). Haluan haastaa itseäni, mutta myös laittaa välillä aivot narikkaan. Televisiosta seuraan Päivien Viemää, Tuhkimotarinaa ja ajankohtaisohjelmia.

Viinipulloni hupenee. Suosikkirypäleeni on Tempranillo, kakkosena tulee Shiraz. Pidän täyteläisistä ja lämpymistä punaviineistä. Olueni on Laitilan Kukko pils, ehkä vaihtovuoteni Saksassa saattoi minut tähän hieman peruslageria karvaampaan olutlaatuun, vaikka vaihtokaupunkini, Münchenin, perinteinen panimoteollisuus teki varsin vetisiä Hellbierejä. Vahvemmista juomista suosin hyvää viskiä ja brandyä. Myös hyvä portviini ja Calvados toimii. Vodkasta en pidä, mielummin nautiskelen. Drinkeistä minua miellyttää eniten Bloody Mary.

Tällä hetkellä soi: The Beloved - Sun Rising.
Vaihdoin... nyt: The Ones - Flawless

- - - - - - - -

Vuorokausi vaihtui, en julkaissut postin alkuosaa eilen, on sunnuntai-ilta. Huomenna lähden aamulla tekemään vappupiknikiämme Ainolanpuistoon. Koitan muistaa laulukirjat sun muun tilpehöörin. Tarjolla ruokaa, juomaa ja mukavaa toveriporukkaa.

Levylautasella pyörii Frankie Goes to Hollywood - Two Tribes.

Huomenna on uusi päivä. Saas nähdä, mitä se sisällään pitää.