Rikkaat ja köyhät

"Koko maailma on tähän asti ollut sellainen, että toiset ihmiset ovat olleet rikkaita toiset köyhiä. Rikkaita ihmisiä on vähän ja köyhiä ihmisiä paljon enempi. Rikkailla ihmisillä on aina hyvää ruokaa, hyviä vaatteita, ja köyhien pitää asua huonommissa taloissa kuin rikkaiden. Rikkailla on hevosia ja vaunuja, joilla rikkaiden lapset saavat ajella. Rikkailla on huvituksia yltäkyllin. Köyhillä on vaan huolta siitä, miten saavat ruokaa. Rikkaat tekevät hyvin vähän työtä ja rikkaiden lapset eivät tarvitse ollenkaan työtä tehdä. Köyhien pitää tehdä paljon työtä ja köyhien lapsienkin pitää jo hyvin nuorena myydä sanomalehtiä, auttaa äitiä kotona ja täytyypä toisien käydä tehtaassakin työssä.

Rikkaaksi pääsevät toiset ihmiset tällä tavalla: Kun räätäli tekee vaatteita, ja suutari jalkineita, ottavat vaatteista ja jalkineista suurimman osan sellaiset ihmiset jotka eivät ole niitä tehneet. Samalla tavalla ottavat he kaikista tavaroista, joita työntekijät valmistavat, itsellensä isomman puolen ja antavat työntekijöille hyvin pienen osan.

Rikkaita sanotaan herrasväeksi ja köyhiä työväeksi.

Semmoinen kylä tahi kaupunki, jossa on rikkaita ja köyhiä, ei ole hyvä. Hyvässä kaupungissa ja kylässä ei ole rikkaita eikä köyhiä, vaan ihmisiä joilla on kaikilla yhtä paljon tavaroita. Lapset! Laittakaa te itsellenne semmoiset kylät ja kaupungit joissa ei ole rikkaita eikä köyhiä, niin te tulette onnellisiksi ihmisiksi."


Ote kirjasta: Sosialistinen lasten aapinen eli ALKUOPPIA LAPSILLE, vuodelta 1910.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tutustuessani Sosialistiseen lasten aapiseen tajusin, kuinka pitkälle Suomi on edennyt sadassa vuodessa. Itseasiassahan kirja on kirjoitettu Suomen suuriruhtinaskunnassa, tsaarin vallan aikana. Silti - tämä kansakunta on kulkenut pitkän matkan. Olemme päässeet lähelle tavoitetta kylistä ja kaupungeista, joissa ei ole rikkaita eikä köyhiä. Meillä ei ole enää samanlaista laajamittaista kurjuutta, olemme onnellisia ihmisiä.

Olemmeko?

Meillä on lapsia jotka elävät kurjuudessa, käyvät töissä tehtaissa ja joutuvat myymään itseään herrasväelle. Suomalaisten lapset käyttävät vaatteita, jotka on ommellut toinen lapsi nälkäpalkalla. Me emme ole poistaneet köyhyyttä ja rikkautta, päinvastoin - elämme eriarvoisemmassa maailmassa, kuin koskaan ennen.

Merkillepantavaa Sosialistisessa lasten aapisessa on se, ettei siinä mainita sanallakaan kansallisuuksia, ei Suomea, ei Venäjää, ei valtiovaltaa. Herrasväki ja työväki ovat herrasväkeä ja työväkeä kaikkialla, ei pelkästään pienellä pläntillä Euroopan pohjoisissa kolkissa.

Nykyään politiikassa kuuluu paljon puhetta Suomen edusta ja Suomen asioista. Europarlamentaarikkomme menevät Brysseliin pääministerimme mukaan ensisijaisesti "ajamaan Suomen etua". Rikkaat maat tekevät sopimuksia köyhien kanssa, jotka ovat ensisijaisesti edullisia juuri rikkaille.

Valitamme, kuinka suuret yritykset siirtävät tuotantoaan halvemman tuotannon maihin. Itkemme, kuinka emme pysy perässä kansainvälisessä hintakilpailussa. Vaadimme, että jotain on tehtävä. Unohdamme, että ajaessamme omaa etuamme, olemme itse syyllisiä tällaisen maailman luomiseen.

Ajaessamme omaa etuamme ja jättäessämme ulkopuoliset osattomiksi lisääntyneestä vauraudestamme, teimme maailmasta epätasa-arvoisen. Koska emme halunneet antaa yhtään muille, joutuvat nämä muut tekemään miltei mitä tahansa henkensä pitimiksi. Näistä muista tuli meidän, länsimaisen herrasväen, työväki.

Meidän täytyy nostaa koko maailma ylös kurjuudesta, se ei ole ehkä mahdollista, mutta siihen on pyrittävä. Tietenkin menettäisimme talouden monopolimme ja toisimme kentälle oikeaa kansainvälistä kilpailua. Mutta kuten Suomi on osoittanut viimeisen sadan vuoden aikana; yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden kehitys ei ole ollut muun kehityksen jarru, se on päinvastoin toiminut kehityksen moottorina.

Kaiken tämän puheen jälkeen Suomen tilasta ja suunnasta, olisi taas hyvä muistaa, ettemme ole poistaneet epäoikeudenmukaisuutta - olemme vain lakaisseet sen maton alle pois silmistämme.