Kirjoittamisen ahdistus

Tyhjä paperi on kammottavin asia maailmassa. Kirjoittaminen on minulle välillä todella tuskallinen prosessi, en pysy tiukasti aiheessa vaan kirjoitukseni lähtevät helposti rönsyilemään. Toinen asia on, että kun tajuan etten saa ulos sitä täydellistä tekstiä, jota olin lähtenyt kirjoittamaan - lopahtaa intoni ja pistän tavaran ulos keskeneräisenä välinpitämättömästi olkaani kohauttaen. Perfektionismi ärsyttää.

Esimerkkinä toimikoon kirjoittamani posti tasoryhmät kouluihin? Osa 1. Tarkoituksenanihan on jatkaa kyseistä artikkelia joskus. Tapahtui kuitenkin niin, että kirjoitettuani tuon ensimmäisen postauksen aloin todellakin kiinnittää huomiota aiheeseen ja aloin tekemään tutkimusta. Tämä on monesti kirjoituksen kannalta minulle virhe, on helppo tarkastella asiaa subjektiivisesti omien mielipiteiden pohjalta ja tuoda mukaan omia mielipiteitään tukevia tutkimuksia pönkittämään lähtökohtiaan. Tämä toimii hyvin blogiin tulevissa lyhyissä tekstinpätkissä, ja näin toimin alkuperäisen tasoryhmäkritiikin kirjoittamisen kanssakin.

Kuitenkin haluan tutkia asiaa myös tieteellisesti, jolloin tulee tehdyksi pohjatyötä. Aineistoa löytyy paljon, jolloin myös asia saa laajempia ulottuvuuksia - lopulta tietoa on tarpeeksi vaikka gradun kirjoittamiseen, mutta ongelmana on kiteyttää koko homma muutaman rivin tekstiin. (Huomautan tässä vaiheessa, että alkuperäinen nihkeä suhtautumiseni tasoryhmiin kouluissa on vain vahvistunut)

Tutkimusten varjolla voin heittää ilmaan muutaman teesin ilmaan tasoryhmistä:

1) Tasoryhmät ei palvele niitä, joita varten ne on tarkoitettu.

Tätä käsittelin tasoryhmäartikkelissani.

2) Tasoryhmien tuominen kouluihin on askel taaksepäin kohti luokkayhteiskuntaa.

Hyvin monet tutkimukset osoittavat, että oppilaan sosiaalinen tausta vaikuttaa koulumenestykseen enemmän, kuin "lahjakkuus", "motivaatio" tai jokin muu seikka. Haluammeko vielä siis vahvistaa tätä erottelua?

3) Tasoryhmien toteuttaminen kuluttaisi turhaan opetukseen käytettäviä resursseja.

Tehdään siis uudet luokat, joille tulee omat materiaalinsa ja omat opettajansa... Lisäksi, miksi puhutaan vain tasoryhmistä "lahjakkaille oppilaille"? Jos tasoryhmät pitää tuoda kouluihin, on saman tien esitettävä oma tasoryhmä myös heikommille, jolloin tasoryhmäasteita olisi vähintään kolme. Pitää myös muistaa, että nämä ryhmät eivät voi olla pysyviä, sillä oppilasvaihtoa ryhmien välillä tulee varmasti tapahtumaan. Lisäksi oppilaat on eroteltava aina eri ryhmiin eri aineissa.

4) Tasoryhmien toteuttaminen järkevällä tavalla on mahdotonta.

Erottelemmeko "hyvät" ja "huonot" oppilaat vain omiksi koululuokikseen? Entä sitten, kun joku on hyvä kielissä ja huono matematiikassa - laitammeko hänet hyvien vai huonojen oppilaiden paikkaan? Toinen vaihtoehto on, että jokaisessa aineessa olisi oma tasoryhmänsä, mutta se tarkottaisi oppilaalle tuntien viettämistä eri ihmisten kanssa. Lapsille tämä olisi todella vaikeaa, sillä lopulta ei ole enää selviä koululuokkia eikä selvää "omaa opettajaa" - kenen puoleen siis voi hätätilanteessa kääntyä?

5) Tasoryhmät kouluissa kaventaisivat oppilaiden myöhempiä opiskelumahdollisuuksia.

- - - - - - - - - - - - - - 8< - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aikomuksenani on joskus kirjoittaa aiheesta ihan oikeastikin, mutta tällä hetkellä informaatiotulva on vienyt minut mennessään aivan uusille opetusta sivuaville aloille. Alunperin ajattelin kirjoittaa toisen osan alkuperäiseen postiin viikon sisällä...


Niinpä. Ehkä viikon sisällä tulee jotain...