Olen myöhässä tämän tekstin kanssa, sen myönnän... Seuraava mielipidekirjoitus julkaistiin lyhennettynä versiona sanomalehti Kalevassa torstaina 17.5. Alkuperäinen, editoimaton versio on tässä:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi maanantaina Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion kirjoittaman analyysin korkeakoulujen rahoituspohjasta. Vaikka Raivio analyysissään osuukin oikeaan korkeakoulujen rahoitusongelmista, jotka tuntuvat jo merkittävästi Oulun yliopistonkin arjessa, on muutamat hänen lääkkeistään suoranaista myrkkyä yhteiskunnalle.
Suomalaisen koulujärjestelmän yhtenä tukipilarina on ollut nimenomaan koulutuksen maksuttomuus. Näin taataan jokaiselle mahdollisuus korkeaan koulutukseen sosiaaliseen taustaan katsomatta. Kuitenkin Raivio hyökkää julkisin rahoin järjestettävää korkeakoulutusta vastaan nimenomaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä: Koska akateemisten perheiden lapsilla on OECD:n asiantuntijaryhmän mukaan 7-kertainen todennäköisyys päätyä korkeakouluopintoihin verrattuna ei-akateemisiin perheisiin, maksaa heikommin toimeentuleva väestönosa veroina suhteellisesti suuremman osan rikkaiden perheiden lasten koulutuksesta.
Tällainen argumentointi on pöyristyttävää, Raivio ei missään vaiheessa selitä, miksi lukukausimaksut olisivat sosiaalisesti oikeudenmukaisempi tapa, kuin opintojen julkinen rahoitus. Jos lukukausimaksut tulevat, se tulee luultavimmin olemaan kaikille sama, täten siis paremmin toimeentulevat maksavat suhteellisesti huomattavasti vähemmän, kuin toimeentuloportaikon alapäässä olevat. Tällainen systeemi suosisi rikkaita, huono-osaisempien kustannuksella - sosiaalinen oikeudenmukaisuus näyttää olevan hyvin venyvä käsite EVAn maailmassa.
Raivion analyysi lukukausimaksujen tarpeellisuudesta ontuu myös muilla osa-alueella: ensinnäkään hän ei ota huomioon veroprogressiota, pienituloisemmat maksavat jo veroina koulutuksestaan vähemmän, kuin rikkaat. Toisekseen on todettava, ettei ilmainen koulutus ole vanhempien velvollisuus, vaan opiskelijoiden etu. Korkeakouluopiskelijat ovat juridisesti aikuisia ihmisiä, joita kohtaan vanhemmilla ei ole enää velvollisuuksia. Raivion esittämässä yhteiskunnassa vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan läpi heidän koulutuksensa ajan. Täten vanhempien sosiaalinen asema korostuu korkeakouluopinnoissakin, kun rikkaiden perheiden vanhemmat voivat maksaa lukukausimaksut, mutta köyhien perheiden lasten tulee tehdä työtä näiden uusienkin maksujen kattamiseksi. Lukukausimaksut sulkisivat monta ovea opiskelijoiksi haluavien nenän edestä, jo ennen opintoihin sisään pääsemistä.
Muista Raivion esittämistä keinoista korkeakoulujen säätiöittämisestä yksityisen rahoituksen lisäämiseen henkii pyrkimys tehdä koulutuksestamme yritysvetoista ja suljettua. Julkisella rahoituksella toimiva koululaitos on ennenkaikkea läpinäkyvä: jokaisella on mahdollisuus seurata, kuinka paljon rahaa laitetaan mihinkin. EVA:n yhteiskunta toimii yritysten ehdoilla, ei ihmisten ja yhteiskunnan.
Kirjaan seuraavat teesit: 1) säätiöittäminen heikentää ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa koulutukseen 2) yksityinen rahoittaminen rajoittaa tieteen harjoittamista 3) Näillä toimilla yleishyödyllinen tutkimus näivettyy ja katoaa 4) lukukausimaksut sulkee ovet heikommin toimeentulevien mahdollisuudet opiskelulta.
Ilmaisen koulutuksen ja korkeakoulujen julkisen rahoituksen puolesta puhuvat nykyinen korkea koulutus- ja elintaso Suomessa. Mitään parannusta EVA:n analyysin esitykset eivät yhteiskunnalle tuo, sillä ne todettiin vanhentuneiksi ja toimimattomiksi jo sata vuotta sitten.
Jaakko Huuki
Puheenjohtaja
Oulun opiskelijoiden sos.-dem. yhdistys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti