Globaali hyvinvointiyhteiskunta

Oulu, rakas kotikaupunkini: olen tullut takaisin. Viikonloppuni sujui Sosialidemokraattisten opiskelijoiden tulevaisuusfoorumissa Helsingissä. Nautin matkasta kovasti, ja lukuunottamatta erästä varsin noloa episodia avainten ja paikallisen ravintolan kanssa olin matkan ajan silkkaa hymyä.

Teemana viikonlopulla oli sosialidemokratian tulevaisuus, eikä tapahtuma todellakaan jättänyt kylmäksi. Se, miksi jokainen varmasti sai jotain irti tapahtumasta oli siellä olleiden alustajien ja keskustelijoiden kirjo: Emme ole homogeninen massa, toisten argumentointi sai toisten niskakarvat pystyyn ja välillä käytiin jopa hieman kärkästä väittelyä. Kuitenkin päivän päätteeksi olemme kaikki tovereita, joilla on sama arvomaailma ja samat tavoitteet. Tämä on Sosialidemokraattisen liikkeen suurin voima - monimuotoisuus.

Seminaariviikonlopun aikana vedin yhdessä Piia Vaaran kanssa työryhmää, jossa pohdittiin, millaista politiikkaa SDP:n tulisi tehdä 2010-luvulla. Työryhmässä yhtenä keskustelun pohjana oli vuonna 1903 kirjoitettu sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelma ns. Forssan ohjelma, jota edelleen pidetään eräänlaisena pohjana sosialidemokraattisen liikkeen työlle.

Yksi asia, mikä Forssan ohjelmasta löi heti päälle, oli johdantoteksti. Tässä puhutaan eriarvoistumisesta, rikkaista ja köyhistä ja näiden välisestä kuilusta. Vaikka moni argumentoisi mielellään, että tämä kuilu on täytetty - Suomessahan rikkaimpien ja köyhimpien välinen taloudellinen eriarvoisuus on pienimpiä maailmassa, olimme tästä monin paikoin eri mieltä.

Suomessa esiintyy vielä paljon köyhyyttä ja asunnottomuutta. Vaikka ongelma onkin monin paikoin lakaistu maton alle piiloon emme voi sitä sivuuttaa. Kuitenkin suurin ongelma on se, että rikkaiden ja köyhien erosta on tullut globaali asia. Maailman tasolla rikkaimpien ja köyhimpien välinen kuilu kasvaa ennätyksellistä vauhtia, eikä loppua ole näkyvissä. Forssan ohjelma on edelleen relevantti - tilanne on vain muuttunut siten, että nyt me olemme, yhdessä muiden länsimaalaisten kanssa, niitä rikkaita riistäjiä.

Sivusin aihetta jo viimekuisessa tekstissäni Rikkaat ja köyhät. Mutta nyt tuntuu, kuin olisi aika jalostaa ideaa pidemmälle:

Globalisaatio tapahtuu, halusimme sitä tai emme. Vetureina tässä prosessissa ovat pitkälti taloudelliset intressit ja teknologian kehittyminen. Suomalaisessa politiikassa keskustelu maailmassa tapahtuvasta muutoksesta on ollut suunnattoman itsekeskeistä - puhutaan vain siitä, miten Suomi voi kohdata tulevaisuuden haasteet, ja mitä tämä koko maailman kehityssuunta vaikuttaa meihin.

Uusi porvarihallitus on nyt näyttänyt oman ratkaisunsa globalisaation tuomiin muutoksiin. Uudessa kehysohjelmassa sanotaan "Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen määrärahoja kohdennetaan tehokkaimpiin työllisyyttä edistäviin toimiin, kuten yhdessä yritysten kanssa toteutettavaan ammatilliseen työvoimakoulutukseen sekä yksityisen sektorin tukityöllistämiseen. Vastaavasti vähennetään valmentavaa koulutusta sekä valtio- ja kuntasektorin tukityöllistämistä." (lähde)

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä on se, että lähdemme eräällä tavalla kilpailemaan halvempien tuotantomaiden kanssa tarjoamalla yhtiöille halvempaa työvoimaa paremmin koulutetun sijaan - tämä aikana jolloin koulutetun työvoiman saanti on Suomessa ongelmana.

Mutta vaikka kuinka koittaisimme tehdä työvoimasta halvempaa Suomessa, on muistettava maat, jossa kuitenkin kaikki on halvempaa. Tämä halpuus tulee pitkälti työläisten oikeuksien polkemisesta, palkkojen minimaalisuudesta ja täydellisestä välinpitämättömyydestä ihmisiä kohtaan. Me emme voi kilpailla näiden maiden asein putoamatta itse samalle kehitysmaatasolle.

Tämän takia tarvitsemme uuden tavoitteen toimiimme globalisoituvassa maailmassa. Mielestäni tavoitteenamme on oltava nimenomaan globaali hyvinvointiyhteiskunta. Missä jokaisella maailman ihmisellä olisi oikeasti turvattu hyvän elämän edellytykset. Tällaisessa maailmassa kiina-ilmiö olisi tuntematon käsite, sillä tuotantokustannusten alentamiseksi on keksittävä muita keinoja, kuin siirtyminen kolmannen maailman hikipajojen käyttöön.

Utopiaa? Ehdottomasti. Mutta en näe syytä, miksei se voisi olla pitkän tähtäimen tavoitteenamme. En näe syytä, miksi se ei olisi pitkän tähtäimen tavoitteenamme.

Emme voi tehdä muutosta nopeasti, mutta voimme ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Yksi on globaalin verokilpailun lopettaminen, veroparatiisien kitkeminen. Toisena on rikkaiden teollisuusmaiden tukiaisten asteittainen poistaminen tai vaikkapa kilpailevien tukiaisten tuominen kaikkiin muihinkin maihin. Kolmantena on hallittu vapaakauppa, ei nykyisenmallinen monin paikoin valloillaan oleva vapaakaupan irvikuva, vaan oikeasti tasa-arvoinen kauppa, jolla on oikeasti globaali säännöstö ja hallinta (eihän se sitten ole vapaata...)

Tällaiseen projektiin vaaditaan maailmanlaajuista tahtoa, eikä tie tavoitteeseen tule olemaan silkkaa kukkakedolla tanssimista oman rakkaan kanssa. Mutta ns. politiikan ja talouden "realiteetit" eivät voi olla este sille, ettemme voisi ottaa enemmän kantaa ja pitäisi asiaa esillä.

- - - - - - - - - - - -

Sivuhuomautus:

Edellä mainitsemani työryhmätyöskentelyn alla Piia kysyi, miksi blogini nimi on "Epäsäännöllisesti päivitettävä", vaikka päivitänkin blogiani suhteellisen säännöllisesti.

Viivytin blogini aloittamista reippaasti päälle vuoden ja epäröin edelleen tätä luodessani hyvin paljon syystä, että olen varsin varovainen kirjoittaja. Osittain kammoan tekstin luomista, ja se onkin välillä minulle erittäin tuskallista. Tietenkin taas joskus minulle iskee jokin ihmeellinen kirjoitusvimma ja saatan suoltaa ties kuinka paljon mitä tahansa tavaraa ulos (usein, omasta mielestäni, huonommalla laadulla).

Nimeämällä blogini Epäsäännöllisesti päivitettäväksi annoin itselleni tietynlaisen pakotien sen varalle, etten tulisikaan tuottamaan kirjoituksia alunperin haluamallani tavalla. Nimen innoittajan toimi Irregular Webcomic, joka päivittyy säännöllisesti joka päivä tarkalla kellonlyömällä... se on näitä elämän ihania pieniä ironioita.

- - - - - - - - - - - - - -

Nyt palaan pelaamaan The Legend of Zelda - Wind Wakeria, joka on minulla uusintakierroksella - ihana peli!