Tasoryhmät kouluihin? osa 1.

Keskustelu tasoryhmien tuomisesta kouluihin käy kiivaana. Yht-äkkiä moni äidin pieni enkeli onkin koulujärjestelmän murtama nero tai heikompien vauhtiin lannistunut monilahjakkuus. Suomen koulujärjestelmänhän tulisi tuottaa huippuosaajia suomalaisen yhteiskunnan käyttöön, mutta tasapäistävä koulutus tuottaa vain harmaata perusosaajamassaa. Menikö se näin?

Keskustelussa tasoryhmistä valitellaan sitä, että kouluissa ei oteta huomioon lahjakkaiden oppilaiden tarpeita, ja siten nämä oppilaat tulisi erottaa omaksi ryhmäkseen ja tukea tätä lahjakkuutta eteenpäin. Kuulostaa monin tavoin loogiselta, mutta koska puhumme ihmisistä, ei kylmä looginen ajattelu aina päde.

Koitan seuraavissa kirjoituksessani paneutua tasoryhmien ongelmiin yksi kerrallaan.


1) Miten määritellään lahjakkuus ja miten sen tunnistaa?

Ihmisen älykkyydestä käydään edelleen suurta debattia: onko lahjakkuutta edes olemassa?

Jos lapsi on oppinut lukemaan ennen kouluun tuloa, onko lapsi lahjakas vai kasvanut lukemiseen kannustavassa ympäristössä? Entä lapsi, joka ei ole saanut koskaan piirtää (kuten joillakin kriisialueilta tulevilla lapsilla on asian laita) - ovatko hänen alkeelliset kuvallisen ilmaisun kykynsä puuttuvan lahjakkuuden syytä? Kummityttöni osaa kaksivuotiaana aakkoset, onko se lahjakkuuden ilmentymä vai tunnistaako hän tietyntyyppisten koukeroiden nimet.

Entä opetettavien asioiden oppimisen nopeus? Käytän esimerkkinä kummityttöäni: Hän osaa aakkoset, muttei osaa lukea, sillä hän ei ole tajunnut kirjaimen ja äänteen yhteyttä. Asian voi opetella omaksumatta sitä, ja koulumaailmassa on perinteisesti juuri korostettu opettelua. Paras esimerkki opettelun ja asian omaksumisen välillä on matematiikka: osaatko laskea ympyrän kehän? Entä alan? Hyvä... Kertoisitko nyt, mikä se kummassakin laskussa tarvittava pii on ja miten se liittyy näihin laskuihin?

Itse olen sen kannalla, että lahjakkuutta on olemassa. Se on nimenomaan kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja soveltaa opittua asiaa harvinaisen hyvin. Lahjakkuus voi myös ilmentyä eri tavoin eri ihmisillä - lahjakas muusikko saattaa olla todella huono jalkapallossa ja matematiikassa. Mieli on mielenkiintoinen asia, se kun ei kulje yksioikoisesti kaikilla samalla tavalla.

Yksi osoitus ihmisen mielen monimuotoisuudesta selkeni minulle keskutellessani erään ystäväni kanssa kielistä. Ystävälleni kieli on looginen koneisto, joka muodostuu sanojen ja kieliopin yhteistoiminnan tuloksena. Minulle kieli on yksittäisten sanojen merkitysten yhteensovittamista siten, että siitä muodostuu ymmärrettävä kokonaisuus. Ystäväni puhuu vieraita kieliä kielioppiin pohjaten, minä tuumin "tämä kuulostaa hyvältä" ja käytän sitä. Lähestymistapamme on eri, tulos lähellä samaa. Tällaisia mielen sisäisiä prosesseja on hyvin vaikea seurata ulkoa päin.


2) Kuka määrittelee lapsen lahjakkaaksi?

Jonkun täytyy erotella lapset tasoryhmiin, kuka sen siis tekee? Entä miltä pohjalta tämä erottelu tapahtuisi?

Selvä vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: luokan opettaja. Opettaja ei kuitenkaan ole aina kykenevä erottelemaan lahjakkaita toisista. Open apuna yhtenä indikaattorina voisi tietenkin olla oppilaan koulumenestys ja saadut arvosanat - mutta siinä on ongelmansa.

Koko tasoryhmäkeskustelun keskiössähän on ollut koululaitoksen lannistamat lahjakkaat oppilaat, jotka purkavat turhautumistaan huonon käytöksen kautta ja alisuoriutuvat. Voisiko koulumenestyksen seuraaminen jättää tasoryhmäsysteemin tarpeen esimerkit siis rannalle itkemään?

Myös opettajan asenteet ja ennakkoluulot häiritsevät lahjakkuuden erottelemista: "miksi sinulle koitan tätä asiaa selittää, kun et tajua kuitenkaan?" Moni menestynyt, ja eittämättä lahjakas, ihminen on sanonut haastatteluissa, ettei heidän opettajansa uskonut heistä tulevan mitään.


3) Miten tasoryhmät tulisi toteuttaa?

Yksi asia, mikä tasoryhmäkeskustelussa ihmetyttää on tasoryhmien käytännön toteutus. Yleisimmin esitetty ehdotus on pistää lahjakkaat omalle luokallensa, ja jättää muut oppilaat ulkopuolelle. Kirjoitettuani lahjakkuuden monimuotoisuudesta, on tällaisille luokille asiaa vain oppilailla, joita voidaan pitää monilahjakkaina.

Tällaiset ihmiset ovat harvinaisia, itse suhtaudun älykkyyden testaamiseen erittäin kriittisesti, mutta mittarina voidaan pitää esimerkiksi Mensan asettamia mittareita. Jos huippuälykkäinä pidetään kahta prosenttia oppilaista, kuten Mensa tekee, saataisiin 400 oppilaan kouluun kahdeksan hengen "huippulahjakkaiden luokka".

Entä jos erittelisimme oppilaat lahjakkuuksien mukaan? Voisimme joko pitää tasokokeet eri aineista kouluun tultaessa, joiden mukaan lapset sitten eritellään eri luokkiin. Voisimme myös unohtaa perinteiset koululuokat ja pyörittää lasta oman tasoistensa ryhmien tunneilla - aina eri ryhmissä.


4) Itsetoteutuvat profetiat

"Et päässyt lahjakkaiden ryhmään, olet siis tyhmä, sinua on turha opettaa!"

"Olet lahjakas, siksi uskon sinun osaavan tämän, teemme hartiavoimin työtä, että saat homman toimimaan!"


----------------------------------------

Keskustelua tasoryhmistä on käytetty esimerkkinä peruskoulujärjestelmän joustamattomuudesta. Kuitenkin itse näen tasoryhmien esillenostamisen esimerkkinä nimenomaan opettajien joustamattomuudesta. Olen ollut luokassa, missä eri tasoiset oppilaat otetaan huomioon - heikoimmille annetaan tukiopetusta, ja etevämmät tekevät tehtäviä muita edellä. Kaikille oppilaille on kuitenkin sovittu samat tehtävät, jotka on pakko tehdä - sen yli saa tehdä omien halujensa ja kiinnostuksensa mukaan. Luokkahuoneessa ei kaikkien tarvitse edetä samaan tahtiin, siihen ei erillisiä tasoryhmiä tarvita.

Opettajan tulisi kiinnittää huomiota yksittäisen lapsen tarpeisiin - tämä tulisi myös opettajankoulutuksessa muistaa. Pystyäkseen vastaamaan näihin tarpeisiin henkilökohtaisella tasolla, on opettajalla oltava kooltaan hallittavissa oleva luokka opetettavanaan. Isossa luokassa on vaikeampi tukea yksittäistä oppilasta tai puuttua ongelmiin.

Opettajakoulutusta kehitettävä entisestään! Pienemmät luokkakoot!


Jatkan tasoryhmistä kirjailua toisessa artikkelissa, jossa yritän tarkastella tasoryhmäkysymystä yhteiskunnan ja oppilaiden näkökulmasta.

(kirjoitan, kunhan jaksan - onhan tämä epäsäännöllisesti päivitettävä)