Eduskuntavaalit

Aloitan suuren blogaajanurani kirjoittamalla eduskuntavaaleista. Aihe on ajankohtainen, ja siten toivon herättäväni kiinnostusta uutta blogiani kohtaan: "Raflaavilla kirjoituksilla kuuluisuuteen!" huutaa pieni populisti sisälläni. Tarvitsen siis materiaalia, jotta pystyisin houkutella ihmisiä tulemaan vierailulle. Ja tulkaa toki! En minä nyt halua, että jakamani elämänviisaudet hukkuvat kyberavaruuden kylmään informaatiotulvaan kuin kyyneleet sateeseen.

Voisin tietenkin ottaa helpomman tien ja tehdä kuten erään Oulussa toimineen yhdistyksen puheenjohtaja teki:

Pj: "Kukaan ei ole tulossa meidän tapahtumaan."
Minä: "Mihin tapahtumaan?"
Pj: "No siihen, mikä on viikon päästä."
M: "Mihin? En ole kuullut siitä mitään, oletko mainostanu sitä?"
Pj: "Turha sitä on mainostaa, kun ei sinne tule ketään!"

Tässä vaiheessa olin vähällä hakata päätäni seinään, sen esti vain tarkoitukseen soveltuvan seinän puuttuminen lähistöltä. Toivon vain, että tällä kyseisellä puheenjohtajalla oli lämmin tunne sisällään, kun hänen ennustuksensa tapahtuman osaanottajamäärästä osui nappiin. Minä en tuntenut mitään voitonriemua, sillä paikalla ollut puhuja suolsi ulos täyttä rautaa, ja olisin toivonut kuulijoita olevan yli yhden käden sormilla laskettavan määrän.

Voisin yhtä hyvin julistaa tässä ja nyt, ettei kukaan lue minun blogiani -> on siis turha kirjoittaa mitään -> kun ei ole materiaalia, ei kukaan tule lukemaan blogiani -> julistaudun profeetaksi! Olen hyvä.



Sitten niitä sekalaisia mietteitä eduskuntavaaleista:


Oulun alueella numero 17 - Antti Haapala.


Olen ollut vaalikentillä, käynyt välillä ala-arvoista keskustelua. Osalle ehdokkaista tuntuu olevan itse ajettava asia yhdentekevää, kunhan päästään piikittelemään demareita. Tärkeintä ei tunnu olevan yhteiskunta, vaan vastapuolen häviö, jolle pääsee sitten ilkkumaan. Ja todellisen keskustelun sijaan vastaan tuleekin vain ryöppy ennalta opeteltuja fraaseja, joiden olemusta puhuja tuskin itsekään tajuaa.

Kaikkein ihaninta on uuden työväenpuolueen käyttämät pienet kieroutuneet työelämään liittyvät lentävät lausahdukset, jotka tuntuvat olevan loppusanat kaikkeen keskusteluun:

- plaplapölöpölö, huonot työolot, työsilppu, määräaikaiset työsuhteet, surkea palkka...
- Ei ole paskaduuneja, vaan kaikki työ on arvokasta.

.
.
.

Jos kaikki työ on arvokasta, miksei se arvostus näy?

"Pysy hiljaa, ole onnellinen että sinulla yleensäkään on jotain työtä, toivottavasti sydäntäsi lämmittää tieto, että työsi on arvokasta!" Tähänkö haluamme yhteiskuntamme menevän? Ihmiset hei, ei sitä bluffia ole vaikea huomata.


Hienoa, että vaalit puhututtaa. Huonoa, että pääosissa ovat puolueiden mainoskampanjat. SDP:n kampanja on hyvä - lähdetään pisteliäästi herättämään keskustelua, sitten selitetään asiallisesti puolueen oma kanta asioihin. Kokoomuksen vastaus taas koettelee hyvän maun rajoja, aivan kuin joku olisi ottanut nokkiinsa.

Tuntuu, kuin kokoomuksen taktiikkana kampanjoinnissa olisi ollut odottaa SDP:n aloitusta ja sitten pilkata sitä, meitä loanheitosta samalla syytellen. Voisiko joku Kansallisessa Kokoomuksessa kertoa, missä kohdassa kampanjaa SDP tekee hyökkäyksen kokoomusta vastaan? Voisiko joku Kansallisessa Kokoomuksessa kertoa, millä tavoin Kokoomuksen kampanja ei alennu tuohon loanheittoon, mistä sitä syytetään. Perinteinen leikkikentällä kuultu puolustus: "Noku tuo alotti," näyttää olevan Kokoomukselle ihan pätevä argumentti tässä mainoskisassa.


Vaalikentillä tapahtuu... Kirjoitan joskus, jotenkin, jostain.

Blogini nimi on Epäsäännöllisesti päivittyvä, mitä muuta siltä voi odottaa.