Vaalit ovat ohi

En ala analysoimaan vaaleja, jätän sen osan paremmille. Voin kuitenkin kertoa ihmisten reaktioista tulokseen...

On kuin herätyskello olisi soinut monien korvien juuressa. Moni turvallisuuden tunteeseen tuudittautunut on vannonut lähtevänsä liikkeelle. Muualla aktiivisesti hääränneissä on sellaisia, jotka yhtäkkiä tuntevat poliittisen toiminnan kutsun. Järjestöissä hääriminen on tärkeää, mutta yhtäkkiä pitäisi lähteä liikkeelle itsestäänselvyyksien, kuten hyvinvointiyhteiskunta on, puolesta. Vastareaktio on vahva - ja kaiken lisäksi vastareaktio on ollut pääosin positiivinen.

Jotkut haluavat etsiä syyllisiä vaaliemenestykseen. On helppo etsiä se syntipukki, johon kohdistaa turhautumisensa, mutta se ei ole rakentavaa. Ei kukaan yksittäinen taho tai ihminen ole niin vahva ja vaikutusvaltainen, että kykenisi vetämään liikkeen ahdingon upottavaan suohon, miten kärkkäimmät tulisielut kuvailevat.

Päiden pudottamiseen päiden pudottamisen takia en usko. Etsitään "syylliset" ja sitten näytetään heille ovea. Entä sitten? Miten tämä auttaa ketään? Onko mitään yksittäisiä syyllisiä edes olemassa? Mielestäni ei. Syyttelijät unohtavat, että pelkästään SDP ei kokenut tappiota, vaan poliittinen vasemmisto kokonaisuudessaan, eikai yksittäisen demarin töppäilyt voi vaikuttaa myös Vasemmistoliiton suosion laskuun?

Onneksi kuitenkin suurin osa reaktioista, mitä olen kuullut ja nähnyt, ovat toisenlaisia. Nyt ei etsitä vikoja, nyt aktivoidutaan ja lähdetään uusiutumaan. Enää ei ole tärkeää, että ei oikein ehkä ihan pidä jostain toisesta tyypistä, nyt nähdään tärkeäksi osallistuminen yhteiseen rintamaan. Vaatimus astumiselle seuraavalle askelmalle on ollut ilmassa jo pitkään, se vain tarvitsi sen pienen tönäyksen yli kriittisen pisteen, jonka jälkeen alkaa tapahtua. Valitettavasti tämä pieni tönäisy osoittautui taklaukseksi yli laidan. Mutta ihmisten reaktiotkin ovat samaa luokkaa.

Olemme saaneet herätyksen. Mikään maailmassa ei ole varmaa, ei edes SDP:n hallituspaikka (tosin RKP:n paikka saattaa olla ikuinen asia).

Nyt on maanantai 19. päivä maaliskuuta 2007, eduskuntavaalien jälkeinen päivä. Tappio vaaleissa kirvelee, mutta mielentilani on harvinaisen positiivinen. Tunnen muutoksen tuulen kasvoillani, ihmismassojen liikehdinnän selkärangassani, liekin leimahtamisen ihmisten sydämissä. Edessä on vaikeat vuodet, mutta pidemmällä tähtäimellä näen rakkaan liikkeen nousevan uusilla siivillään ilmaan, kuin feenix-lintu, kohti uutta kukoistusta. Kohti aikaa, jolloin parannamme maailman.

Se aika lähtee tästä.