Liike

Joinain päivinä lenkillä tuntuu, kuin ei haluaisi lopettaa juoksemista ollenkaan. Sen tuntee jo ensimmäisistä askeleista lähtien, kuinka jalat vain vievät eteenpäin, eikä ongelmia ole näkyvissä. Sää oli päivällä kaunis, ehkä jopa hiukan kuuma (olisi pitänyt varata juotavaa mukaan, sillä olin lenkin päätteeksi aika kuiva), pieni myötäinen tuuli siivitti matkaani ja maailma loisti alkukesän nuoressa vehreydessä.

Tällaisissa tilanteissa harmittaa, kuinka viime talven aikana tuli päästettyä kunto hieman repsahtamaan, sillä kiinni otettavaa on taas paljon. Viimekesäisestä kunnosta olen perässä aika paljon - kympillä meni tänään 25min kauemmin kuin vuosi sitten. Elopainoakin on kymmenisen kiloa enemmän, puntari ilmaisi luvun 100kg - en ole kovin pienikokoinen ihminen.

Mitä siis tapahtui? Vuosi sitten lenkkeilin aktiivisesti ja kävin judoharjoituksissa. Kulutin suuria määriä energiaa ja söin sen mukaan. Sitten kesän jälkeen alkoi yhdistystoiminnan puolella tehtävät kasaantumaan samaan aikaan, kun päätin ottaa kaiken irti opiskelusta - ehtiminen tuli eteen. Kokoukset menivät judon päälle, ja baarivaliokunta kokoontui usein. Lenkkeilyinto putosi, vaikken sitä koskaan lopettanutkaan. Ongelma oli, että söin edelleen niinkuin minulla olisi kovakin treenikausi päällä - paljon.

Monesti olen heittänyt, että yhdistystoiminta tuhosi terveyteni - se on osittain totta, sillä vuodenvaihteen ympärillä muutamat sotkut poliittisessa maailmassa aiheutti ehkä enemmän stressiä, kuin niiden olisi pitänyt. Haluttomuus tehdä mitään valtasi alaa.

Mutta nyt on taas suunta ylöspäin, ja myös juokseminen tuntuu nautinnolliselta, olo on hyvä.

Mutta tälle avautumiselle on myös syynsä, nimittäin suihkussa lenkin jälkeen aloin ajattelemaan juuri ennen lähtöä kirjoittamaa, edellistä, postia. Halusin huomauttaa sen eron ideologian ja järjestelmän välillä hiukan paremmin. Muistaakseni Ulpu Iivari sanoi sen parhaiten: "kapitalismi on ideologia, markkinatalous on järjestelmä." (saatan hyvinkin olla väärässä tämän sanojasta)

Tunnustaudun markkinatalouden tukijaksi - tiettyyn rajaan asti. Tällainen järjestelmä on vaarallinen itsenäisenä oliona, kuten monen ajatusmaailmassa se esiintyy. Markkinatalous ei tee mitään, sen luomassa ympäristössä toimivat ihmiset tekevät. Ja koska ihminen on ihminen, luo on täysin vapaa markkinatalous todella otollinen paikka väärinkäytöksille.

Tämän takia, koska markkinatalous ei itsessään ole mitään ilman ihmisiä, on markkinatalouden olemuksen oltava ihmisten päätettävissä, ei nykyisenkaltaisten ideologioiden. Mitä läpinäkyvämpi ja demokraattisemmin ohjattu talousjärjestelmä - sen vähemmän epäoikeudenmukaisuutta sen sisällä. Ilman ihmistä ei olisi taloutta, miksi siis talouden tulisi olla ihmistä ohjaava tekijä?

Haluan nähdä globaalit pelisäännöt kaupalle, jotka on toteutettu ihmisen ehdoilla.